Maksukyvyttömyyden oletussääntöjen tarkoitus on keventää konkurssia hakevan näyttötaakkaa ja suunnata näyttö helposti havaittaviin seikkoihin. Oletussäännöt on lueteltu konkurssilain (KonkL) 2:3:ssa. Oletussääntöjä on neljä; velallisen ilmoitus maksukyvyttömyydestä, maksujen lakkauttaminen, tulokseton ulosotto ja konkurssiuhkaisen maksukehotuksen noudattamatta jättäminen. Luettelo maksukyvyttömyyden olettamista on tyhjentävä, eikä sitä saa tulkinnalla laajentaa.
On huomioitava, että velkojan vedotessa maksujen lakkauttamiseen tai tuloksettomaan ulosottoon velkojan oman saatavan ei tarvitse olla maksun lakkautuksen tai ulosoton kohteena ja velkojan saatava voi olla erääntymätönkin. Sen sijaan velkojan vedotessa 3 kohdassa tarkoitettuun maksukehotukseen, tämän tulee koskea juuri velkojan omaa saatavaa, mikä taas edellyttää erääntyneisyyttä.
Oletussäännöt ovat usein riittävä indiisio velallisen maksukyvyttömyydestä. Velkoja vetoaa tällöin yleisen maksukyvyttömyyden sijasta indisioivaan tosiseikkaan. Tällöin myös näyttötaakka kääntyy. Tässäkin tapauksessa velallisella on kuitenkin vastanäyttömahdollisuus. Velallisen tulee tällöin osoittaa olevansa maksukykyinen tai maksukyvyttömyyden olevana vain tilapäistä. Seuraavaksi tarkastelen neljää maksukyvyttömyyden oletus- eli presumtiosääntöä tarkemmin.
1) Velallisen ilmoitus maksukyvyttömyydestä
KonkL 2:3.1:n mukaan velallista on pidettävä maksukyvyttömänä, jos velallinen ilmoittaa olevansa maksukyvytön eikä ilmene erityisiä syitä olla hyväksymättä velallisen ilmoitusta. Tämä tarkoittaa, että velallisen omaa ilmoitusta on pidettävä riittävänä indiisiona maksukyvyttömyydestä, eikä tuomioistuin lähtökohtaisesti tutki asiaa. On katsottu, että velallinen on parhaiten perillä omasta taloudellisesta tilanteestaan. Tuomioistuin lähtee vain poikkeustapauksissa tutkimaan velallisen maksukyvyttömyysilmoituksen paikkansapitävyyttä.
Kun hakijana on velkoja ja velallinen ilmoittaa olevansa maksukyvytön konkurssihakemuksen yhteydessä, toimitaan samoin, eli tuomioistuin ei lähtökohtaisesti lähde tutkimaan maksukyvyttömyyden paikkansapitävyyttä. Jotta vältytään riitaisuuksilta tulevaisuudessa, on velallisen ilmoitettava joko maksukyvyttömyytensä kirjallisessa lausumassa tai suullisesti istunnossa.
Henkilöyhtiöiden suhteen yleinen käytäntö on se, että tuomioistuin tarkastaa yhtiömiesten olleen yksimielisiä konkurssiin hakemisesta. Henkilöyhtiöissä konkurssinhakemispäätös on tehtävä yksimielisesti, mutta sama vaatimus ei koske muita oikeushenkilöitä. Esimerkiksi osakeyhtiössä konkurssinhakemispäätökseen riittää yksinkertainen enemmistö. Käytännössä kuitenkin on vaadittu, että kaikki hallituksen jäsenet ovat vähintään tietoisia asiasta. Tuomioistuimen on kuitenkin hyvä tarvittaessa kuulla vähemmistöön jääneitä hallituksen jäseniä tai osakkeenomistajia. Voi olla, että konkurssinhakemispäätöksen taustalla on vero-, kilpailu- tai kiusantekoyritys, yrityksen todellisuudessa ollessa täysin maksukykyinen.
2) Maksujen lakkauttaminen
KonkL 2:3.2:n 1 kohdan mukaan jollei toisin osoiteta, velallista on pidettävä maksukyvyttömänä erityisesti myös, jos velallinen on lakkauttanut maksunsa. Maksujen lakkauttamisella tarkoitetaan sitä, että velallinen jättää yleisesti (yksi lasku ei riitä) ja laajamittaisesti (kohdistuu useihin velkojiin) maksunsa maksamatta. Yhden laskun maksamatta jättämistä ei tulkita vielä yleiseksi maksujen lakkauttamiseksi. Maksujen lakkauttaminen tulee liittyä maksuongelmiin, eikä velallisen ja velkojan saatavien riitaisuuksiin.
Maksujen lakkauttaminen saatetaan todistaa esimerkiksi notoorisella seikalla, kuten sillä, että se on tullut esille joukkotiedotusvälineissä. Toinen esimerkki on yleisestä elämänkokemuksesta johdetulla säännöllä, jonka mukaan liiketoiminnan lopettaminen vahvistaa laiminlyöntien vaikutusta. Vaikka muutaman maksun maksamatta jättäminen ei täytä kriteeriä laajamittaisesta maksujen lakkauttamisesta, voi se yhdistettynä liiketoiminnan lopettamiseen olla vahva indiisio maksukyvyttömyydestä.
3) Tulokseton ulosotto
KonkL 2:3.2:n 3 kohdan mukaan velallista on pidettävä maksukyvyttömänä erityisesti myös, jos ulosotossa on konkurssihakemuksen tekemistä edeltävän kuuden kuukauden aikana ilmennyt, ettei velalliselta kerry varoja saatavan täydeksi suorittamiseksi. Indiisio perustuu olettamalle, jonka mukaan tulokseton ulosotto osoittaa sen, että velallisen talouden kohentuminen seuraavan muutaman kuukauden aikana tuskin on todennäköistä. Velkojalla on oikeus saada ulosoton tuloksettomuudesta todistus ilman ulosottohakemusta. Velkojan on kuitenkin osoitettava todennäköiseksi, että hänellä on saatava velalliselta.
Ulosoton tuloksettomuus osoitetaan käytännössä ulosottomiehen ulosoton hakijalle antamalla estetodistuksella (UK 3:95). Estetodistus annetaan tosin vasta sen jälkeen, kun ulosottoasian vireilläoloaika on päättynyt. Mikäli velallisen olinpaikkaa ei tiedetä tai häntä ei ole tavattu, annetaan hakijalle varattomuus- ja tuntemattomuusestetodistus.
Ulosoton ei tarvitse olla päättynyt, vaan jo yhden päivän tulokseton ulosotto voi olla riittävä indiisio velallisen maksukyvyttömyydestä. Ulosoton jatkuessa vaaditaan muunlainen selvitys ulosoton tuloksettomuudesta, esimerkiksi ulosottomiehen kirjallinen ilmoitus. Yhden päivän tulokseton ulosotto voi kuitenkin olla todistusvoimaltaan hieman heikonlaatuinen.
4) Konkurssiuhkaisen maksukehotuksen noudattamatta jättäminen
KonkL 2:3.2:n 4 kohdan mukaan velallista on pidettävä maksukyvyttömänä erityisesti myös, jos velallinen, joka on tai on ollut viimeisenä vuonna ennen konkurssihakemuksen tekemistä ollut kirjanpitolain (1336/1997) mukaan liiketoiminnastaan kirjanpitovelvollinen, ei viikon kuluessa velkojan maksukehotuksen saatuaan ole maksanut velkojan selvää ja erääntynyttä saatavaa. Oletussääntö ei kuitenkaan koske velallista, joka on kirjanpitovelvollinen harjoittamastaan ammattitoiminnasta.
Konkurssihakemus, joka perustuu maksukehotukseen, on tehtävä viimeistään kolmen kuukauden kuluessa viikon määräajan päättymisestä. Maksukehotus on velkojakohtainen eli vain velkoja, joka on antanut kehotuksen, voi käyttää sitä. Velkojan saatava on oltava edelleen maksamatta, kun velallinen asetetaan konkurssiin. Jos määräaika umpeutuu, velkoja voi tehdä samasta velasta uuden maksukehotuksen.
Vaatimuksena on, että maksukehotus annetaan velalliselle tiedoksi todisteellisesti. HE 26/2003 mukaan maksukehotus tulisi antaa todisteellisesti tiedoksi velalliselle taikka noudattaen oikeudenkäymiskaaren (4/1734, OK) 11:7:n tarkoittamaa sijaistiedoksiantomenettelyä, jos siihen on sanotun lainkohdan edellytykset. Haastehakemus tai muu henkilökohtainen tiedoksianto on todisteellinen tiedoksiantotapa. Postitse tai sähköisesti lähetetty viesti ei täytä kriteerejä todisteellisesta tiedoksiannosta. Sijaistiedoksiantomenettely tulee oikeudenkäymiskaaren mukaan kyseeseen silloin, kun on etsinnästä huolimatta velallista tai henkilöä, jolla on oikeus ottaa vastaan tieto hänen puolestaan, ei ole tavoitettu.
Lähteet:
Koulu, Risto: Uusi Konkurssilaki: Talentum. Helsinki 2004.
Könkkölä, Linna: Konkurssioikeus. Talentum. Helsinki 2013.
Linna, Tuula: Ulosotto-oikeus. I, Ulosottomenettely. Talentum Media. Helsinki 2014.
Hallituksen esitys eduskunnalle konkurssilainsäädännön uudistamiseksi 26/2003 vp.
Konkurssiasiain neuvottelukunta tarkennusehdotus (277/51/14).
Elias Rauhala
Associate
