Takaisinsaannilla tarkoitetaan konkurssioikeudellista toimenpidettä, jolla voidaan peräyttää konkurssipesään ennen konkurssia tehty oikeustoimi, joka on loukannut tai olisi voinut loukata konkurssivelkojien oikeuksia. Takaisinsaannilla on siten tarkoitus estää toimenpiteitä, joilla konkurssivelallinen on esimerkiksi suosinut läheistään antamalla tälle omaisuutta konkurssiin kuuluvasta omaisuudesta ennen konkurssiin asettamista. Tyypillinen esimerkki on esimerkiksi konkurssivelallisen tutulle velkojalle lahjoitettua yrityksen irtainta omaisuutta, kuten pakettiauto tai huonekalut.
Takaisinsaantia säätelee laki takaisinsaannista konkurssipesään (1991/758). Takaisinsaannin yleiset edellytykset on lueteltu lain 5 §:ssä. Kaikkien takaisinsaantia koskevien tunnusmerkkien on täytyttävä, jotta oikeustoimi voidaan peräyttää konkurssipesään. Olennaista on, että velkojille aiheutuisi vahinkoa ja että muita velkojia suositaan muiden velkojien kustannuksella. Konkurssioikeudellisesti asiassa on kyse siitä, että kaikkia velkojia tulee lähtökohtaisesti kohdella tasavertaisesti.
Takaisinsaannin kohteeksi joutuminen johtuu tyypillisemmin ymmärtämättömyydestä, kuin tahallisesta menettelystä. Usein takaisinsaannin kohde ei ole ymmärtänyt tulleensa suosituksi muiden velkojien kustannuksella. Kyse on siitä, että takaisinsaannin kohde ei ole osannut hahmottaa asiaa juridisesti ja ulkopuolisin silmin. Tyypillinen takaisinsaannin kohteeksi joutunut henkilö on yrittäjän aviopuoliso, joka ei ole sinänsä toiminut vilpillisesti, vaan lähinnä halunnut tukea aviopuolisoaan kuitenkaan ymmärtämättä asian oikeudellista näkökulmaa. Lisäksi lainoja on saatettu maksaa valikoiden pois, joka oikeudellisesti saattaa loukkaa velkojien tasavertaista kohtelua.
Takaisinsaantikannetta vastaan puolustautumiseen liittyy erityinen haaste, mikäli takaisinsaantikanteen vastaajana on konkurssivelallisen läheinen. Kun vastaajana on läheinen, on näyttötaakka juridisesti niin sanotusti ”käännetty”. Tämä tarkoittaa sitä, että puolustautuessaan läheisen on kyettävä todistamaan, että ei ole tiennyt takaisinsaantilaissa luetelluista seikoista eikä oikeustoimi ole aiheuttanut velkojille vaaraa jako-osuuksien vähenemisestä.
Takaisinsaantikannetta ajaa konkurssipesä, jossa useimmiten pesänhoitajana toimii asianajaja. Tästä johtuen takaisinsaantikanne voi tuntua monimutkaiselta ja vaikeasti hahmotettavalta. Useimmiten takaisinsaantikanteen vastaajaksi joutuminen tuntuu vastaajasta epäoikeudenmukaiselta ja perusteettomalta. Tästä johtuen olisi tärkeää, että asiassa käännytään asiantuntevan avustajan puoleen, joka hahmottaa asian oikeudellisen puolen ja kykenee tarjoamaan selkeän ratkaisun asian ajamiseksi.
Elias Rauhala ja Lauri Miikkulainen
