Avustajan tärkein tehtävä on ajaa asiakkaansa asiaa parhaan mahdollisen lopputuleman saavuttamiseksi. Paras mahdollinen lopputulema puolestaan riippuu asiakkaasta – onko se kenties täyden saatavan hakeminen vai osittainen voitto ja riskien välttäminen. Asiantunteva juristi osaa esittää asiakkaansa toiveiden mukaisesti erilaisia vaihtoehtoja riidan ratkaisemiselle, joista asiakas voi valita toiveitteinsa perusteella parhaan vaihtoehdon.
Sovintoon päätymisessä voi olla useita syitä. Useimmiten kyse on kahdesta asiasta – riskien hallinnasta tai riidan pitkittymisen estämisestä. Riskien hallinnan näkökulmasta riidassa voi olla esimerkiksi kyse oikeudellisesti epäselvästä tulkintatilanteesta. Tällöin molemmilla oikeudenkäynnin osapuolilla on oikeudellisesti perustellut näkemykset, kuinka asia tulisi ratkaista. Kuitenkin tällöin myös molemmilla osapuolilla on riski siitä, että he ovat väärässä. Lait ovat kirjoitettuja ja kyse on niiden sanamuodon tulkinnasta – ongelmia voi syntyä, kun oikeuskäytäntöä ei ole tai se on puutteellista. Todettakoon myös, että mikäli lain tulkinta olisi helppoa ja yksiselitteistä, ei koko oikeudenkäyntiä olisi alunperin syntynyt.
Riita-asioiden käsittely pelkästään käräjäoikeudessa voi kestää useita vuosia. Prosessi on usein asiakkaan näkökulmasta hermoja raastava ja loputtoman tuntuinen. Alioikeuden jälkeen kyseeseen voi tulla vielä vastapuolen muutoksenhaku hovioikeuteen ja edelleen korkeimpaan oikeuteen – siitä huolimatta, että juttu on voitettu käräjäoikeudessa. Sovinto voi olla siten myös perusteltua jo siitä näkökulmasta, että prosessi saadaan välittömästi päätökseen ja muutoksenhakumahdollisuus suljetaan pois – ei ole poikkeavaa, että edellä mainitulla kolmella instansilla on eriävä näkemys siitä, miten asia tulisi ratkaista. Tätä voisi verrata Suomen tappioon Ruotsia vastaan vuoden 2003 jääkiekon mm -kisoissa – ensin johdetaan peliä 5-1 ja lopuksi hävitään luvuin 6-5. Summerin soidessa harmittaa aika paljon ja pitkään. Tätä kirjoittaessa harmittaa vieläkin (eihän sitä muuten edes olisi käytetty esimerkkinä tässä).
Sovintohalukkuuteen voi vaikuttaa paitsi edellä mainitut näkökohdat, myös asiakkaan rahoituspohja oikeudenkäyntikulujen suhteen. Oikeudenkäynti ei ole ilmaista ja usein kulut kasvavat prosessin edetessä roimasti. Mikäli asiakkaalla ei esimerkiksi ole hyvää oikeusturvavakuutusta tai se puuttuu kokonaan, voi ongelmaksi muodostua riskien hallinnan näkökulmasta jo pelkästään oikeudenkäyntikulut. Lisäksi on usein parempi saada jotain, kuin ei mitään.
Sovintoja on monenlaisia. Sovinnossa usein päädytään ratkaisuun, jossa molemmat osapuolet tekevät kompromisseja vaatimustensa suhteen. Sovinnoissa useimmiten voidaan sopia sovintosummaksi osa riidan kohteesta ja siitä, että molemmat pitävät omat asianajokulunsa vahinkonaan. Useimmat oikeusturvavakuutukset kattavat oikeudenkäyntikulut myös osapuolten päätyessä sovintoon. Sovinto voi tuntua aluksi luovuttamiselta, mutta ajan kuluessa asia usein nähdään toisin ja perusteltuna ratkaisuna.
Aina sovinto ei kannata. Tämä voi johtua siitä, että riidan oikeudellinen lopputulos on varma tai lähes varma. Mikäli prosessi on pitkä ja tämä ei asiakasta haittaa, voi jutun loppuun ajaminen olla paras vaihtoehto. Toisaalta voi olla, että vastapuoli ei suostu sovintoon – myös tässä tapauksessa ainoa vaihtoehto useimmiten on ajaa juttu loppuun. Mitään pakkoa sovintoon ei ole ja kovimmat uhkapelaajat voivat viedä asian loppuun asti – juristin tehtävä on kuitenkin tiedostaa jutun piilevät riskit ja niiden muutokset sekä tarjota asiakkaalleen näiden perusteella parhaan mahdollisen ratkaisun asiakkaan toiveet huomioon ottaen.
Elias Rauhala ja Lauri Miikkulainen
